YLE ja moninaisuuden rekrytointi: Tehokkaat ja tasapuoliset keinot laadun varmistamiseksi ilman syrjintäriskejä

 

YLE ja moninaisuuden rekrytointi: Tehokkaat ja tasapuoliset keinot laadun varmistamiseksi ilman syrjintäriskejä

Tällä viikolla eräs kolumnisti yritti ansiokkaasti selvittää YLE-mediapalvelun monimuotoisuusmenetelmien tehokkuutta ja laillisuutta. Lopulta aiheen laajuus ja moniulotteisuus osoittautuivat liian haastaviksi mahtumaan yhteen napakkaan artikkeliin. Monille teema jäi nyt entistä epäselvemmäksi, ja YLE toimittajat yrittivät tuoda selkeyttä esittelemällä kolme eri toiminta-aluetta, jotka liittyvät asiaan.

KUva: Timo Kakko-Quednau

Halusin nyt keskittyä vain yhteen niistä: Moninaisuuden rekrytointikriteerit.

On totta, että alueelliset, rakenteelliset, kulttuuriset ja myös systeemiset erot vaikuttavat paljon ihmisten kehitykseen ja oppimiseen. Nämä tuottavat muun muassa erilaisia tuloksia ansioluetteloissa, koulutuspoluissa ja juuri sitä moninaisuutta, joka tarvitaan työn tulosten laadun varmistamiseen. Tässä tapauksessa esimerkiksi median tuottaja tarvitsee erilaisia journalistisia osaamisia, kuten esimerkiksi:

  • Ammattitaito ja asiantuntemus

  • Luovuus ja innovatiivisuus

  • Kommunikointitaidot

  • Eettisyys ja luotettavuus

Mutta myös:

  • Moninaisuuden ymmärtäminen ja tasapuolisuus, eli kyky ymmärtää ihmisten moninaisuuden moniulotteisuutta ja tuottaa tuloksia oikeudenmukaisella, oivaltavalla ja tasapainoisella tavalla. Tähän kuuluu myös kielitaito.

Näiden ja monien muiden ominaisuuksien avulla median ammattilaiset voivat luoda sisältöä, joka on informatiivista, kiinnostavaa ja yhteiskunnallisesti vastuullista.

On selvää, että jokainen työnhakija ei ole yhtä vahva kaikissa ominaisuuksissa ja osaamisalueissa. Haaste on, että perinteisissä rekrytointikaavakkeissa voi olla epätasapaino sen suhteen, miten paljon painoarvoa annetaan tietyille kriteereille, ja että monet tärkeät ominaisuudet ja osaamiset eivät tule huomioiduiksi ollenkaan. Toisaalta se voisi olla sekä hakijalle että muille liian epämääräistä, jos esimerkiksi pelkästään etnisen tai kulttuurisen taustan vuoksi annetaan lisää pisteitä.

Mitä olisivat nyt sellaiset kriteerit, jotka ottaisivat eri taustaisten ihmisten vahvuudet paremmin huomioon moninaisuuden liittyen? Ja vielä selkeällä ja tasa-arvoisella tavalla?

Voisivatko ne olla esimerkiksi:

  • Määrä eri kielten osaamista hyvällä tasolla

  • Työkokemukset eri maanosissa ja kulttuureissa

  • Vapaaehtoistyö eri yhteisöissä

  • Kokemus projektien tai tiimien johtamisesta monikulttuurisessa ympäristössä

  • Aiemmat tulokset monikulttuurisen tiimin kanssa työskentelystä

  • Konkreettiset esimerkit sopeutumisesta uusiin kulttuureihin ja toimintatapoihin

  • Referenssit, jotka vahvistavat moninaisuuden hyödyntämisen ja konfliktinratkaisutaidot monikulttuurisessa ympäristössä

Tällaisten kriteerien mukaan ja antamalla niille sopivan painoarvon hakijan arvioinnissa voidaan varmistaa, että rakenteellisten ja muiden syrjivien tekijöiden haittoja voidaan rekrytoinnin vaiheessa jonkin verran tasoittaa ja samalla lisätä moninaisuutta ja osaamista organisaatiossa ilman, että ketään syrjitään. Kaikille annetaan mahdollisuus kehittää omaa osaamista ja kokemusta näiden kriteerien saavuttamiseksi.

On tietysti aivan eri asia, jos päätetään, että halutaan nostaa moninaisuuden osuutta paremmalle tasolle koko organisaatiossa. Naisille oli esimerkiksi 1990-luvulla monissa yrityksissä järjestetty 40% kiintiö. Tämä oli vauhdittanut naisten tasa-arvoa työelämässä ja moninaisuuden päätöksenteossa ratkaisevasti. Eri ryhmien kiintiö rekrytoinnissa voi olla yhteiskunnallisesti perusteltua, mutta voi myös olla kyse itse organisaation laadun nostamisesta, tuottaahan moninainen henkilökunta tunnetusti selvästi paremmat tulokset. Mutta tästä on varmasti parempi kirjoittaa eri artikkelissa.